Tuorein demo Nintendon latauspalvelussa on kauppoihin kesäkuun alussa ilmestyvä Rayman Origins:in demoversio. Muille alustoille jo tulonsa tehnyt peli pääsee nyt myös käsikonsolipelaajien ulottuville.

Demo-versiossa on näytteeksi myyntiversiosta kolme erilaista tasoa: Yksi normaalitaso, yksi lennettävä taso, sekä yksi aarretaso. Uutuutena esimerkiksi XBOX360-versioon, Raymanin etenemistä tasossa voi seurata konsolin alaruudulla mm. jo Rabbids 3d:sta tutusta matkaviivasta, josta näkyy jäljellä oleva matkan pituus, sekä electoon-häkkien sijainnit. Grafiikka näyttää kauniilta, ja myyntiversiossa on makeaa luvassa kaiken kaikkiaan 60 tason verran. Myyntiversiossa pääsee myös vertailemaan omia tuloksia ja saavutuksia verkon yli, mikä onkin ihan mielenkiintoinen lisä peliin.

Pelasin demon läpi kaikkineen puolessa tunnissa ja jostain syystä sain kerättyä enemmän lumeja, kuin pöytäkonsoliversiossa vastaavissa tasoissa, enkä pistänyt merkille, mistä se johtui. Tuntui siltä, kun niitä olisi mahdollisesti ollut enemmän tarjolla? Ylitin jopa 400 lumin rajan reippaasti.

Lontoon kesäolympialaiset lähenee! Kaupoissa on jo hyvän aikaa ollut myynnissä Marion ja Sonicin tähdittämä virallisella kisalisenssillä varustettu peli aiheen tiimoilta. En kuitenkaan pureudu pelin myyntiversioon, vaan Nintendon latauspalvelusta saatavaan ilmaiseen demo-versioon, jota tulin kokeilleeksi hiljattain. Aihe on kuitenkin ajankohtainen, vaikka demo ei aivan tuore olekaan, siksi valitsin kirjoituksen kohteeksi sen.

Demo käsittää näytteeksi myyntiversiosta viisi lajia. Ne ovat ammunta, jalkapallo, telinevoimistelu (trampoliini), sadan metrin selkäuinti, sekä pyöräily nimenomaan tässä järjestyksessä. Ohjaustavat ainakin demon lajeissa ovat monipuoliset, pyöräilyssä myös liiketunnistin oli käytössä.  Yhdessäkään lajissa ei ole mukana pelkäämääni nappien rämpyttämistä, mikä olikin positiivinen yllätys. Olisiko näin myös myyntiversiossa?

Mukana on Mariosta ja Sonicista tuttuja hahmoja, kuinkas muutenkaan? Ainakaan demossa ei pääse valitsemaan omaa hahmoa.

Tietokoneen tahkoama tulostaso ei päätä huimaa, ja ainakaan näyteversiossa ei pääse vaikuttamaan vaikeusasteeseen. Jo toisella pelikerralla olin ennen viimeistä lajia kokonaistilanteen kärjessä sillä tavalla, että voittaisin kokonaiskilpailun, vaikka jäisin viimeiseksi viimeisessä lajissa. Lisäksi lajikohtaiset ennätykset ovat aika kehnoja. Sekuntienkin maailmanennätyksen alitus uinnissa ei ole mahdotonta.

Kaiken kaikkiaan tästä voi innostua joksikin aikaa, ja ajankohtaisuuden vuoksi tätä voi pelata. Jos myyntiversiossa on moninpeli, se ehkä lisää mielenkiintoa tätä kohtaan, mutta demon perusteella tietokonetta vastaan tämä voi käydä tylsäksi. Virallisena kisatuotteena tämä on ihan konsoliin mentävää tavaraa.

Tämä aihe nousi esiin, kun itse takkuilin jonkin aikaa verkko-ongelmien kanssa käsikonsolini kanssa. Nyt ne on ainakin luullakseni ohitse toistaiseksi. Kirjoitan artikkelin oman kokemukseni pohjalta, ja toivon, että siitä voisi olla apua myös muille.  

Nintendo 3ds:llä pääsee verkkoon kiinni ainoastaan langattoman verkon kautta. Halusin kokeilla erään pelin verkko-toimintoja ja ehkä tehdä myös järjestelmäpäivityksen, mutta käytössäni ei ollut langatonta verkkoyhteyttä. Ratkaisu tähän tuntui löytyvän läheltä: Kirjasto. Se tarjoaa maksuttoman langattoman nettiyhteyden käyttömahdollisuuden asiakkailleen.

Alku tuntui lupaavalta. Tukiasema löytyi, mutta sitten alkoi ongelmat. Konsoli ei missään vaiheessa kysy käyttäjätunnusta, vaan pelkkää salasanaa. Kirjastossa pitäisi syöttää verkon tunnistautumistietoina sekä kirjastokortin numero, että erillinen salasana, jotta yhteys toimii. Pientä valoa kuitenkin tunnelin päässä vielä on. Konsolin virheilmoituksessa kehoitetaan syöttämään tunnistautumistiedot konsolin selaimeen. Selaimen kuitenkin saa vasta järjestelmäpäivityksen jälkeen, joka sekin vaatii ensin toimivan nettiyhteyden. Siis tältä istumalta en pääse verkkoon konsolillani.

Istun kirjaston päätteellä ja selaan verkosta lisätietoja mahdolliseen ongelmatilanteeseeni. En löydä juuri mitään, mutta kuin erään uutisen, jonka mukaan joissain pikaruokapaikoissa pitäisi toimia kaikille vapaa langaton verkko ilman salasanoja ja vieläpä niin, että Nintendo-konsoli mahdollisesti löytää verkon automaattisesti. Tässä voisi olla ratkaisu, että saisi ensin edes järjestelmäpäivityksen tehdyksi.

Etsittyäni lähimmän pikaruokaravintolan, jossa kyseinen vapaa verkkoyhteys on, suuntaan sinne ja joudun toteamaan sen toimimattomuuden. Jostain syystä paikan henkilökuntakaan ei osaa auttaa asiassa.

Tuntuu siltä, että kun kaikki ilmaiset keinot on käyty läpi, on aika alkaa harkita oman reitittimen hankintaa. Halvimmat on jokusen kympin. Nyt tätä kirjoittaessa olen sen tehnyt ja järjestelmäpäivitys on tehty. Vielä on kokeilematta, toimiiko verkkoyhteys kirjastossa, luultavasti toimii. Olen saanut sen käsityksen Nintendo-klubin foorumin viestejä lukiessa, että joku  käyttää konsolia kirjastossa.

En ole vielä pelannut Sims 3 –lemmikkilisäosaa. Sen sijaan tarkastelin konsolistani Sims 3:n saavutuksia, ja huomasin, että vielä uupuu muutamia täydestä. Miksen pienen tauon jälkeen pelaisi tätä simulaattoria, jos vaikka saisin saavutukset kasaan tästäkin?

Olen juuri vaihtanut työpaikkaa, ja olen taas urani pohjalla. Kaksi vapaapäivää kuitenkin edessä ennen uuden työviikon alkua. Aloitankin ensimmäisen kutsumalla ystävän rannalle. Siellä olisi mukavaa syödä jotain yhdessä. Unohdan valmistaa ruoan, ja soittotaitoanikaan ei pääse siellä ihastelemaan, sillä en ota soitinta mukaan. Rannalla on kuitenkin soittoniekka, jonka soittoa kuuntelen kutsumani vieraan kanssa hetken aikaa jutusteluamme. Ainakin se selviää, että tämä kutsumani simi ei ole sinkku.

Tapaamisen jälkeen riennän katsomaan matsia stadionille, josta saankin hyvän noususuhdanteen olotilaani. Matsin jälkeen pelihahmo muistelee vielä pitkään näkemäänsä ottelua. Matsin jälkeen ehtii narrata vielä kaloja, ja paikkavalintani kalastukselle ei ole kovin kekseliäs: Omalla takapihalla sijaitseva vesialue. Pelissä tulee yllättävänkin kookkaita vonkaleita vesi-alueiden kokoon nähden. Lisäksi pelihahmon täytyy olla aika voimakas, että jaksaa nostaa useamman sadan kilon painoisia kaloja ylös vedestä kalastusvälineiden kestävyydestä puhumattakaan. En tiedä, onko voimailulla jotain yhteyttä siihen, kuinka isoja vonkaleita vesistöistä tulee, vai ainoastaan sillä, kuinka taitava kalastaja on. No, tähän takertumatta: En ole saanut vielä pyydettyä jokaista lajia.

Pääsin paria haastetta lähemmäs seuraavasta rajasta, joka on 100. Nyt kasassa on liki 100. Sain muun muassa kasaan yhden kalastukseen liittyvän haasteen. Sadastahan saa yhden saavutuksen auki, ja 150 on rajana seuraavalle. Lisäksi minulta puuttuu vielä muutama ystävyyssuhteisiin liittyvä saavutus, sekä tarpeeksi kookkaan oman talon rakennusprojekti on vielä edessä, jos haluan saavuttaa kaikki pelipisteet.

Nimimerkki ”Anni” kommentoinnissa kysyi jokin aika sitten, olenko kiinnostunut kirjoittamaan uudesta Sims –lisäosasta. Vastasin hänelle kommentoinnin yhteydessä, että en ainakaan vielä. Olen muuttanut kantaani jokseenkin. Kuten tämän blogin lukijat tietävät, hankkisin uuden käsikonsolin, ja Sims 3 lemmikki-osa on julkaistu myös sille. Voi olla, että otan kokemuksen Raymanin lisäksi myös Simsistä kolmannella alustalla, ja tällöin saatankin kirjoittaa lemmikki-lisäosasta, mutta 3DS –version kokemusteni pohjalta. Tämä ei tule kuitenkaan tapahtumaan aivan heti, mutta kannattaa seurata tilannetta. Kirjoittaminen sims-lemmikeistä olisi myös tavallaan paluu tämän blogin juurille ja itse pää-aiheeseen, joka on Sims 3-peli.

Silmäilin lemmikki-lisäosan pakkausta, ja siinä kerrotaan, että pelissä ohjataan simien sijaan lemmikkejä, mikä lisää mielenkiintoani peliä kohtaan. Asian laita on niin, että mitä todennäköisimmin tulen tutustumaan peliin lähiviikkojen aikana, joten kirjoitustakin siitä on luvassa varmasti, jos näin on.

En tiedä, onko kyseessä salakenttä, mutta pelistä saa auki kentän, mikä ei näy kartalla ennen tietyn pisteen saavuttamisen jälkeen. Peliprofiilissa näkyy tähtiä. Niitä keräämällä viisi, aukeaa uusi taso pelattavaksi. Taso vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta joskin vaikeahkolta ainakin aluksi. Tähdet saa oman käsitykseni mukaan seuraavista suorituksista:

+ Keräämällä kaikki tähtikolikot kaikista tasoista. (1 tähti)

+ Keräämällä kultaisen viirin jokaisesta tasosta. Sen saa hyppäämällä lipputangon huipulle. (1 tähti)

+ Selvittämällä kaikki tasot sekä Luigilla, että Mariolla. (2 tähteä)

+ Kukistamalla Koopan. (1 tähti)

Pelissä tuskin on enempää saavutettavaa, mutta ainahan voi yrittää parempia aikoja tasoissa tai pelata suosikkihahmolla satunnaisia tasoja oman mieltymyksen mukaan ihan vain huvin vuoksi. Selvitin salatason molemmilla pelihahmoilla ja hankkisin kultaisen viirin, eikä näyttänyt avautuvan enää mitään uutta pelattavaa. Taitaa olla Mario käsitelty tämän blogin osalta tähän kirjoitukseen.

Olen kirjoittanut viime aikoina Raymanista. Kolmessa viimeisimmässä pelaamassani pelissä on jotain yhteistä: Kaikki ovat tasohyppelyitä. Uuden käsikonsolin hankittuani jatkoin Raymanin parissa 3D-seikkailussa, jossa olen parhaillaan suunnilleen puolivälissä. Peli tuntuu vaikeutuvan hieman puoli välin tienoilla. Raymanin lisäksi tein tuttavuutta Super Mario 3D Landiin, putkimiehen tuoreimpaan seikkailuun. Etenen siinä sillä periaatteella, että en etene tasoissa ennen kuin kaikki tähtikolikot aiemmista on löytynyt. Enkä kerää avuksi tulevia lisätavaroita. Parhaillaan olen Mariossa viidennen maailman lopussa, ja vaikuttaisi siltä, että Rayman tarjoaa hupia pidemmäksi aikaa. Olen tunneissa mitattuna käyttänyt siihen enemmän aikaakin.

Hankkisin käsieni ulottuville uuden käsikonsolin samana päivänä, kun Sonylta  tuli kauppoihin Vita. Sille kuitenkin pelitarjonta näyttäisi olevan aluksi aika suppea ja joukossa ei ole nimikkeitä, joista olisin niin kiinnostunut, että haluaisin sijoittaa rahojani kyseiseen laitteeseen ainakaan vielä. Sen sijaan kilpaileva laite 3DS Nintendolta on tällä hetkellä enemmän mieleeni. Nopea silmäys pelivalikoimaan osoittaa sen, että sieltä löytyy mielenkiintoisia nimikkeitä ainakin 3, jotka todennäköisesti ainakin tulen hankkimaan juuri hankkimalleni konsolille. Nimikkeitä on todellisuudessa enemmänkin.

Vita on totta kai tehokkaampi raudan puolesta, kuin 3DS, mutta onhan laitteilla jonkin verran ikäeroakin. Nintendo on julkaistu paljon aiemmin. Omaan ostopäätökseeni vaikutti tällä kertaa kattavampi pelitarjonta juuri ostohetkellä. Tai no, seikkaileehan suosikkihahmoni 3D:nä 3DS:ssä.

Olen pelannut viime aikoina enemmän Raymania, kuin Simsiä, ja kertovathan siitä pari edellistä kirjoitustanikin. Se ei kuitenkaan poissulje sitä vaihtoehtoa, että en pelaisi enää Simsiä, tai kirjoittaisi siitä.

Olen saavuttanut kaikki 1000 pelipistettä saavutuksista, ja kerännyt mitalit kaikista tasoista keräämällä lumeja tarpeeksi paljon. Kaikki kentät on niin monesti koluttu läpi, että tuskin mitään on jäänyt huomaamatta. Osa omista aikaennätyksistäkin on jo liki mahdotonta ylittää. Lienee paikallaan antaa muutamia vinkkejä peliin liittyen.

Aikahaasteet

Jos on tarpeeksi nopea, saa pokaalin. Tuntuu siltä, että joissain tasoissa on tiukahkot aikarajat. Etenkin uintitasoissa voi tuntua vaikealta saada pokaalia. Uintitasoissa kannattaa rämpyttää X tai B –näppäintä samalla kun vääntää tattia menosuuntaan. Pelihahmo ui tällöin nopeammin ja aikaraja on saavutettavissa. Aikaa tavoiteltaessa kannattaa unohtaa salaluolat ja lumien kerääminen.

Lumien kerääminen

Useimmissa tasoissa rajana on 350, jotta saa mitalin. Tavoitteeseen ei ole niin mahdotonta yltää, miltä se saattaa tuntua. Oma strategiani on se, että pyrin lähtemään tasoon extra-energian turvin, jolloin aina napatessani sydämen saan 5 ylimääräistä lumia. Jos tason lopussa ei ole energiaa, juoksen Jibberish Junglen ensimmäisen tason läpi, jotta saisin sydämen seuraavaan tason alkuun. Olen yltänyt joka tasossa reippaasti yli tarvittavan määrän kerättyjä lumeja, vaikka olen jättänyt jopa ottamatta kaikkia.

Lennettävät tasot (hengitystekniikasta)

Ennakkoon ajateltuna lumien kerääminen etenkin joistain lennettävistä tasoista voi tuntua vaikealta. Tehtävä oli helpompi, mitä odotin. Kannattaa hyödyntää sisäänhengitystä lentävien objektien eliminoinnissa. Kaksikin riviä vastaan lentäviä on mahdollista sisäänhengittää kerralla! Samaten hengittämällä joitain suurempia objekteja, ne voi singauttaa suusta kohden muita vihollisia. Koin sisäänhengityksen erittäin hyödylliseksi kerätessäni mitaliin oikeuttavaa määrää lumeja. Jatkamalla hengitystä tarpeeksi avautuu myös yksi saavutus: ”Vacuum snack”.

Salaluolat

Useimmissa tasoissa on Electoon-häkkejä salaluolissa. Lisäksi salaluolia löytämällä saa avatuksi saavutuksia. Luolat eivät useinkaan ole turhan hankalassa paikassa ja ne löytää melko vaivattomasti jos pitää silmät avoimena vaihtoehtoisille reiteille. Uintitasoissa kannattaa etsiä pieniä rakoja seinämissä, joista pääsee pujahtamaan käytävään, jossa usein luola sijaitsee.  

Vaikka pelaan yhä Sims 3:ta, otin tällä kertaa vapauden kirjoittaa vähän aiheen vierestä, ja se sopisi kategoriaan ”Muut”, tai vaikka ”Rayman Origins”. Seuraava on niin hyvä peli, että se ansaitsi paikan myös tässä blogissa, sillä moni Simsin pelaaja pelaa varmaan myös Raymania.

Pelasin ensimmäisen Raymanin PC:llä läpi muinoin. Kun kuulin tästä julkaisusta XBOX360:lle, aloin odottaa peliä. Ostin sen julkaisua seuraavana päivänä, ja jo alkumetrit tuntuivat tutulta ja hyvältä.

Pelissä pelastetaan Electooneja häkeistä ja tyylilajina on tasohyppely. Peli käsittää kaikkiaan 246 häkkiä ja 10 aarretta saavutettavaksi, joten pelattavaa riittää. Lisänä ovat vielä aikahaasteet, joista saa pokaalin, jos on tarpeeksi nopea. Itse lopulta hain kaikista haasteista pokaalin, vaikka aikarajat tuntuvatkin tiukoilta osassa tasoja.

Vaikka mokaisi, ei tasojen pituudet ole liian suuria, ja checkpointit ovat lähellä. Etenkin aikahaasteiden ja aarteen perässä juoksemisen osalta voi saada ajan kulumaan.

Ja nyt varoituksen sana: Älä lue seuraavaa kappaletta, jos tahdot yllättyä.

Yllätyin positiivisesti, kun viimeisen aarteen saavuttamisen jälkeen avautui ”bonus”taso: ” The Livid Dead”. Se on muuhun peliin nähden suhteellisen haastavakin, ja tarjosi pelattavaa ihan mukavasti. Lopputekstejä pääsee ihastelemaan myös animaation kera aiemmin pelaamalla viimeisen lennettävän tason, mutta jotta näkisi loputkin tästä pelistä, voi olla aiheellista selvitä bonustasosta.

Kaikkineen nyt jonkin aikaa pelanneena voin todeta, että Rayman Origins on hyvä tasohyppely. Se tarjoaa viihdettä ehkä ainakin hitusen pidempään, mitä tavanomainen peli. Pelasin tätä ehkä suuremalla intensiteetillä, mitä Sims 3:ta, vaikka se on yhä suosikkipelini tämän ohella.